3# Patriarkaalinen kulttuuri selittää tiettyjen vähemmistöjen väkivaltaa Euroopassa

Mitä tarkoittaa maahanmuuttajien integraatio? Edes siitä ei ole saatu aikaan yhteistä näkemystä vuosikymmenten aikana kun maahanmuuttajia on tullut erilaisista kulttuureista Eurooppaan. Juuri nyt integraatioon liittyviä ongelmia on Euroopassa paljon, mutta mielipiteet tarvittavista toimista jakavat yhteiskuntia rajusti.

Suomessakin puhutaan katujen väkivallasta, veitsistä, ryöstöistä ja pelottelusta. Usein kysymyksessä ovat maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret. “Hyvin tuttua täälläkin”, sanoo saksalaistutkija Ahmad Mansour Helsingin Sanomat haastattelussa Berliinissä. Maahanmuuttajataustaiset nuoret riehuvat uutenavuonna Berliinissä polttaen autoja ja hyökäten poliisien ja palomiesten kimppuun. Kesällä maauimaloissa on jouduttu lisäämään valvontaa toistuvien joukkotappeluiden takia. Ranskassa maahanmuuttajataustaiset nuoret mellakoivat poliisin ammuttua 17-vuotiaan pojan kuoliaaksi.

Islamilaisesta kultuurista itsekkin ponnistanut Mansour on tehnyt muslimitaustaisten mahanmuuttajien sopeutumiseen liittyvien ongelmien ratkaisusta itselleen uran. Saksassa ongelmat ovat niin syviä, että hänen koulutuspalveluilleen on paljon kysyntää. Hän kouluttaa poliiseja ja järjestää radikalisoitumisen ehkäisyyn tehtävää koulutusta erilaisille ryhmille opettajista vankeihin.

Israelissa syntynyt Mansour on vakiokasvo Saksan mediassa – ja myös erittäin kiistelty hahmo. Hän puhuu suorasanaisesti poliittisen islamin uhasta. Hän on ympärivuorokautisessa poliisin suojeluksessa saamiensa uhkauksien takia. Hän sanoo lähteneensä kotimaastaan toisen intifadan eli palestiinalaisten kansannousun takia. Hän sai tarpeekseen väkivallasta – viimeinen niitti oli joutua aseellisen tulituksen kohteeksi autossa. Vuodesta 2017 asti hän on ollut Saksan kansalainen.

Se, että osa juuri maahanmuuttajista tai heidän lapsistaan on osallisena katujen väkivallasta, ei ole hänen mukaansa sattumaa. “Tietenkin kyse on kulttuurista, hän sanoo”. Sitä on ollut monissa maissa vaikea sanoa ääneen, niin myös Saksassa. Mansour arvostelee jyrkästi vasemmistoa, joka on vuosikymmenten ajan tehnyt maahanmuuttajista “pehmolelujaan”. Hänen mielestään vasemmistossa halutaan ilmentää omaa suvaitsevaisuutta antirasistisella ideologialla, joka ylläptää ongelmia. “Haluan, että ihmiset riitelevät kanssani. Mutta en halua elää yhteiskunnassa, jossa ihmisiä listitään heidän mielipiteidensä takia”.

Nyt hän kertoo oman näkemyksensä siitä, mitkä ovat väkivallan syitä ja miten niihin voidaan puuttua. Aloitetaan syistä. “Hassua kyllä, maahanmuuttajien arvot eivät jää rajalle, kun he tulevat maahan”, hän sanoo.

“Itselleni integraatio tarkoittaa uuden maan arvojen hyväksymistä tunnetasolla”. Mutta jos on varttunut esimerkiksi syyrialaisella maaseudulla, on todennäköisesti sosiaalistunut erinlaiseen arvojärjestelmään kuin mihin länsimainen yhteiskunta nojaa, Mansour sanoo. Silloin tarvitaan halua ja vaivannäköä omaksua uudet arvot. “En oleta, että he menisivät saksalaisen kanssa naimisiin, alkaisivat juomaan Feierabendbierin (oluen työpäivän jälkee) ja pukeutumaan eri tavalla. Mutta olettaisin, että he eivät ainoastaan hyväksyisi täkäläisiä arvoja, vaan pitäisivät niitä mahdollisuutena”, hän sanoo.

Islamilaisessa yhteisössä on patriarkaalinen kulttuuri. Mansour viittaa Frankfurtin koulukuntaan kuuluneeseen juutalaistaustaiseen, marxilaiseen yhteiskuntafilosofin Erich Frommiin, joka pakeni Saksasta natseja 1930-luvulla. Islamilaisesta kulttuurista kumpuava katujen väkivalta selittyy Mansourin mukaan samoilla syillä kuin fasistinen väkivalta Frommin määritelmän mukaan: patriarkaalisella rakenteella.

Patriarkaalisessa kulttuurissa lapset kokevat usein väkivaltaa myös kotonaan. Hierarkia on jyrkkä, ja vanhempien totteleminen on tärkeää. Mansourin mukaan kyse on nimenomaan kuuliaisuudesta, vaikka siitä puhutaan usein kunnioituksena. Lapset oppivat pienestä asti, että pojat ovat arvokkaampia kuin tytöt, tai vähintäänkin heillä on eri rooli. Siinä piilee Mansourin mukaan syy siihen, miksi osalla muslimitaustaisista lapsista on sopeutumisvaikeuksia eurooppalaisessa yhteiskunnassa.

Islamilaisessa kulttuurissa äiti on jalustalla. Tämä on Mansourin mukaan edelleen vahva tabu, jonka murtamisesta päästäisiin myös ratkaisuihin. “Äidin rooli ja sen romantisointi on myrkyllisimpiä asioita kulttuurissa.” Poikalasten palvominen synnyttää riippuvuuden äidin ja pojan välille. Mansourin mukaan seurauksena on poikien maailmankuvan vääristyminen, narsismi. “He oppivaat, että he ovat parempia sukupuolensa takia ja että maailma kuuluu heille, vain koska he ovat poikia. Se synnyttää toksista maskuliinisuutta. Toksinen maskuliinisuus tarkoittaa myrkyllistä miehen mallia, johon kuuluuesimerkiksi aggressiivisuus.

Lisäksi poikien ja äitien välinen riippuvuusuhde estää poikia valitsemasta omaa tietään ulos patriarkaalisesta kulttuurista. Patriarkaalisessa perheerakenteessa lapsilla ei ole mahdollisuutta kapinoida perheen sisällä, vaikka se kuuluisi tärkeänä osana kaikkien ihmisten kehitykseen. Niimpä kapina käy ulkona. Mansourin mukaan kapina esimerkiksi kouluissa saa alkunsa siitä, että aikuiset ovat epävarmoja. Patriarkaalisessa rakenteessa kasvaneet lapset eivät kohtaakaan auktoriteettia. Avainasemassa ovatkin muslimiperheiden tytöt. Jos he onnistuvat murtautumaan ulos perinteisestä naisen roolista eikä heistä tule jalustalle nostettuja palvottuja äitejä, myrkyllinen kierre katkeaa, Mansour sanoo.

Mansour koulutti opettajia Ruotsissa kymmenen vuotta sitten. Saksassa opettajat esittävät hänelle kysymyksiä kysymysten perään, mutta Ruotsissa koulutustilanteissa vallitsi neuvoton hiljaisuus. Kohtelias neuvoton hiljaisuus vain pahentaa ongelmia, hän sanoo. Vasta tupakkapaikalla opettajat pääsivät eroon polliittisesta korrektiudestaan ja alkoivat avautumaan arjestaan. “Tämä hiljaisuus nostaa hallituksiin oikeistolaisia, koska vain he puhuvat näistä asioista”, hän sanoo.

Nyt siirrytään ratkaisuihin.

Mansourin mukaan ei voi nimetä yhtään yhteiskuntaa, jossa kaikki patriarkaalisen rakenteen kasvattit olisi onnistuneesti saatu sopeutumaan. Mutta yksittäisiä esimerkkejä onnistumisesta on tuhansia ja taas tuhansia, hän sanoo. Hän kertoo esimerkkeinä omasta työstään Berliinissä poliisissa, että enää iäkkäämätkään poliisihenkilöt eivät käytä yhtä helposti rasistisia kommentteja kuin ennen. Ne laukaisevat ongelmia, kuten tietyt muutkin puhetavat tai etninen profilointi. “Täällä noin puolella lapsista on maahanmuuttajatausta. Ei heitä voi pysäytellä ulkonäön perusteella.”

Poliiseille hän on opettanut myös konkreettista kulttuurierojen tunnistamista. Esimerkiksi suruviestejä vievän poliisin on hyvä tiedostaa, että arabikulttuurissa suru ilmaistaan usein huutamalla ja omat vaatteet repimällä. “Olen huomannut, että saksalaiset käyttäytyvät pidättyväisemmin huonoja uutisia kuullessaan”, Mansour sanoo.

Ratkaisuja etsittäessä tyttöjen tukeminen itsenäisen tien valintaan, ulos patriarkaalisesta rakenteesta, on tärkeää. Monissa turkkilaisissa perheissä näin on Mansourin mukaan tapahtuntkin. Sen seurauksena monet turkkilaiset nuoret miehet hakevat itselleen vaimon Turkista, kun Saksaan kasvaneet ovat heille liian liberaaleja.

Osansa olisi myös poliitikoilla. “Yhteiskunnan keskustan pitäisi alkaa puhua näistä asioista ja ottaa agendaa pois oikeistolta”, hän sanoo. Hänen mukaansa enemmistöön kuuluvien tehtävä on kohdata maahanmuuttaja kasvokkain samalla tasolla. Moraalinen hyväksyntä etäältä ei riitä, vaan enemmistöön kuuluvien pitäisi myös laittaa lapsensa samoihin kouluihin, olla valmiita tekemään maahanmuuttajien kanssa töitä ja asumaan samoilla alueilla. Monissa muissa maissa kuin Suomessa tällainen eriytyiminen on paljon pidemmällä. Eri kulttuureista tulevat tarvitsevat myös sitä, että heidät “saatetaan” osaksi yhteiskuntaa. “Siihen tarvitaan tietenkin rahaa, aikaa ja tahtoa”, hän sanoo.

Rinnakkaisyhteiskuntia syntyy siksi, että maahanmuuttajat jäävät usein oman onnensa nojaan. Mansour viitta lähellä olevaa vastaanottokeskukseen, jossa on jopa kahdeksan vuotta asuneita ihmisiä. On turha ihmetellä, miksi he eivät elä muun yhteiskunnan tavoin, jos he eivät saa tarvitsemaansa tukea. Myös maahanmuuttajilta tarvitaan tahtoa ja avoimuutta uutta yhteiskuntaa kohtaan. Niiden osalta, jotka eivät sopeudu, Mansour olisi Saksan tähänastista linjaa tiukempi.

Nyt Saksan demarijohtoinen hallitus on kiristämässä maahanmuuttopolitiikkaa. Yhtenä syynä on se, että rajat ovat tulossa vastaan. Ukrainen pakolaisia on niin paljon, että siirtolaisten määrää on vähennettävä. Myös EU:n tavoitteena on kiristää yhteistä maahanmuuttopolitiikkaansa ja vaikuttaa erityisesti siirtolaisten lähtömaihin. Monet ongelmiin joutuvista maahanmuuttajataustaisista nuorista ovat kuitenkin syntyneet siinä maassa, johon eivät sopeudu, ovat usein kansalaisia siellä.“Toivoa on aina.Tarvitaan kovaa työtä, että heidät tavoitetaan. Mutta ikävä totuus on, että Berliinin uudenvuoden mellakoiden seurauksena ei ole tapahtunut yhtään mitään.” ” (Helsingin Sanomat 6.7.2023)